Ruotsissa 2.

Edellinen kirjoitus oli sellainen pikainen kirjaston koneella, että perille oltii päästy, mut koitetaan tässä nyt kirjottaa sen minkä ehditää siitä kaikesta mitä ollaan täällä nyt jo saatu kokea.

SAAPUMINEN
Eli lähtö oli siis todella Pirkkalan lentoasemalta, 11.20 ja lento meni mutkitta, päästiin koneeseen ja sillain ihan kätevästi kaikki laputkin oli mukana ja vielä oikeet oltiin onnistuttu tulostamaan, vaikka meillä oli kyllä ihan erilaiset ne laput. Ja samasta paikasta oltiin kuitenkin lennot varattu, mutta mikäs siinä kun koneeseen kuitenkin päästiin ja vielä perille Arlandaankin, perillä löydettin matkalaukut ja sit löydettiin myös se tiski mistä pysty junaliput ostamaan.

Joo, ja tota siinä sitten hetki mietittiin et kumpi varaa, ja Jane hävis sen riidan ja toimintamalliksi valittiin malli: Jane puhuu ja Emmi paikkailee, se paikkailu jäi sitten pään pyörittelyy, kun Jane sitä apua olis kaivannu, mutta liput saatiin käteen ja sit se myyjä yritti kovasti selittää meille jotai, mut me ei sitten ymmärretty muuta kun et tuosta laitimmaisesta portista kävelette ni pääsette porttien toiselle puolelle, siinä sitten menttii portille ja siinä oli sellasia kuvia että vedä matkalippusi magneettiviiva tästä ja pääset läpi, no me sit vedeltii sitä lappua siinä ja käveltii läpi, Emmin kohdalla portti ei auennut, mut sit Emmi uskalsi ottaa askelee eteenpäin niin kappas, se portti aukeski. No siinä sitten menttii toisia pitkiä rullaportaita alas kohti raiteita (kulkevat lentoaseman alakerrassa) nii alettii kattelemaa että meiän lipuissa ei ollu ollenkaa magneettinauhaa, ja tota siks meiät oli ohjattu sille portille, koska siitä pysty vaan kävelemään läpi. :) No sitten onnnistuttiin arpomaan oikea juna ja pian oltiin perillä Avestassa ja sit piti vaihtaa bussiin numero 500, joka olikin ihan helppo homma onneks, ja sit Fagerstan juna-asemalla meitä odotti opettaja.

MUUTA POHDINTAA 2 VIIKOSTA
Arki on tässä jo muodostunut, tällä hetkellä se on sitä että Jane herää aamulla töihin ja Emmi jatkaa nukkumista, ja Jane tulee kotii vähän sen jälkeen kun Emmi on menny töihin, tänää Jane kyl tuli kotii jo ennen kun Emmi oli lähteny töihin, eli ei oikein ole toisistamme iloa, paitti se ettei tarvii yksin nukkua.

Viikon alussa saatiin paikallisen ammattiopiston verkon käyttäjä tunnukset, jotka sopii koko kaupungin sisäiseen verkkoon, eli päästään myös töistä käymään koneella, muuten kiva, mut nää tunnukset on niin hepreaa ettei näitä kyllä tuu muistamaan, mut ehkä näissä on oikeesti joku logiikka, mut se logiikka kantaa kieltä ruotsi joka on ainakin vielä toistaiseksi aika haparointia.

Kummallakin menee töissä ihan hyvin, Emmillä on hieman helpompaa kun Janella, kun sillä ei ole kuin pari ruotsia puhuvaa asiakasta, muut suomalaisia, Janella taas on luvut toisinpäin. Mutta kummassakin työpaikassa henkilökunta pitää raportit yms. ruotsiksi ja kun raportti voi kestää täällä 1.5 tuntiakin, niin täytyy myöntää että kun putoo kärryiltä puolessa välissä kun niitä huutaa siinä 3-5 samaan aikaa toistensa päälle, ni alkaa kyllä nukuttaa, ku ei ymmärrä enää yhtään mitää.

Talkkari on käyny muutamaan kertaan jo kylässä, ekalla kerralla se oli aika jäätävää, oli toka ilta perillä ja joku soitti ovikelloa, Jane oli yksin kotona ja aatteli et jos se on Emmi, mut ei se olikin joku ihan outo mies, eikä sitten avannu ovea. No sit katteli vähä ikkunasta ulos ja sielä se viitto et viittisikkö ny vaa avata oven kun tuun seuraavan kerran tossa kohta ylös, ja no sitte avattiin. Sillo se tuli kattoo et kui likasta meillä oli ja ehotti asunnon vaihtoa, mutta vahinko kun mulla oli moppaus kesken ja oltii edellis iltana keittiö ja kaapit saatu siivottua nii ei kyl enää huvittanu lähtee vaihtaa asuntoo, mut sitten se toi meille toisesta asunnosta vähä tavaraa ja kotoaan peiton ja tyynyn, kun Jane oli ekan yön nukkunu sijauspatjan alla, mutta hyvin sielläkin nukutti, ei se oikein haitannu vaikka ois nukkunu jossai komerossa sillo, oli ollu niin rankka päivä. Ihmeteltii siinä sitte illalla et mistä pirusta toi talkkari oli keksiny tulla meille ja tiesi tilantee ku ei oltu vielä ees kysytty et mihi meiän pitäsi ottaa yhteyttä asiasta. No seuraavana päivänä se sitten selviskin, ne oli kummaltaki työpaikalta soittanu sinne ja käskeny tulla käymää ku ne eka meiltä tentti et millane asunto oli jne.

Eli on kyl iha kivaa kun tääl porukka on tosi mukavaa ja auttavaista, ohjaajat hoitaa paljon käytännönasioita meiän puolesta, tai ainakin auttaa niissä. Koko systeemille on kuulemma hirveen tärkeetä et meille jää positiivinen käsitys tästä kaikesta. Ja no siis meidän pitäsi kanssa luoda positiivista kuvaa meistä ja no ehkä se onnistuu, mun ohjaajan mielestä me ainakin ollaan fiksuja kavereita, eli ollaan pystytty työpaikoilla ilmeisesti salaamaan sisin olemuksemme, hyvä sitte.

Mut siis on ihan manhtavaa olla täällä, elämä on melko virikkeetöntä mutta no ehkä se tästä ala virikköitymään, tähän loppuun listataan vielä yhteisiä ja Janella luvassa olevia tapahtumia.

YHTEISET
6.12 Tarkotus matkata Tukholmaan
12.12 Syömään opettajien kanssa

JANE
Joka perjantai: Vesijumppa yhdessä asiakkaiden kanssa, jos vain on työvuoro
14-15.11 Tutustumassa paikalliseen mielisairaalaan
5.12 Töistä syömään NVU:lle asiakkkaiden kanssa
Joskus joulukuussa: Lucia juhla

Eli meillä on kyllä ihan noita virikkeitä jo muotoutunut, mutta uusia tässä koitetaan koko ajan ettiä, kaupoissa on onneks joitakin suomenkielisiä ristikoita. :)

Mutta kirjottelemisiin taas. :)

Ruotsissa nro.1

Lennettiin joo lentokoneella, meni iha mutkitta, mut voi vitsi toi junasähellys. Ei ehkä menny iha putkeen. :D mut kyl me junaan sit päästiin kaiken sähellyksen jälkeen. Vastassa oli Walleen, sellane mukava ukkeli. Meidät kiidätettiin Emmin työpaikkalle, iha mukava paikka, ainaki nyt vielä tuntuu siltä. Ja sit kämpille, ei mikää turha luukku, vaikka vähä paskasta onki tai siis oli. Uunikin on keskiajalta, iha mukava talkkari kyllä on, se o käyny muutamaan kertaan kylässä. :) Janen työpaikkaki on ihan mukava, avohoito paikka mielisairaille, siis sjukhem sit vähä muuttu. Emukka taas on sit SUOMALAISELLA vanhainkotiosastolla, et kiva. ( Ja Jane ei oo kade)